Jos joskus eläessäsi olit antanut periksi houkuttelevan näköiselle tarjoukselle, sait Yves Rocherin postia perääsi osoitteesta toiseen, vaikka lupausten, lahjojen ja koko brändin hehkun oli maailman muuttuminen jo haalistanut ajat sitten. Mitään vikaa yrityksessä ja sen tuotteissa ei varmaan ole, niitä myydään ympäri maailman ja niillä on oma segmenttinsä kosmetiikan kulutuksessa. Uusilla kehittyvillä markkinoilla riittää sitä paitsi kasvun varaa ja koeteltu postimyyntistrategia on yrityksen vahvimpia valtteja.
Mutta juuri postin kulusta tuli yhtiölle arvaamattoman iso murheenkryyni Venäjällä. Tai ei oikeastaan postin kulusta, vaan sen ympärille syntyneestä rikostutkinnasta, tai ei oikeastaan edes siitäkään, vaan venäläisen sisäpolitiikan kohinasta, johon ranskalainen yhtiö on tullut vedetyksi mukaan. Tai itse mennyt, miten sen nyt ottaa. Eikä se kuitenkaan alun perin ole halunnut muuta kuin lähettää provinssien venäläisille naisille ranskalaisen kosmetiikan hohdolla ympäröityjä, runsaita kirjeitä ja niiden perään paketteja, joiden tilaamiseen arvat, kylkiäiset, lahjalipukkeet ja vastustamattomat tarjoukset olisivat innostaneet.
Onnettomuudekseen Yves Rocher tilasi kuitenkin toimituspalveluja Navalnyin veljesten firmalta. Aleksei Navalnyi on huomattava venäläinen oppositiohahmo, jolla on muutama juristi selvittelemässä julkisten varojen käytön epäselvyyksiä Venäjällä ja joka käyttää projekteissaan taitavasti hyväkseen kansallista ja kansainvälistä julkisuutta. Veljensä Oleg, huomattuaan tehokasta jakelua kaipaavan yrityksen tarpeissa markkinaraon, tarjosi palvelujaan. Niitä Yves Rocher käytti vuodesta 2008 viime vuoden loppupuolelle asti. Navalnyi alihankkijoineen hoiti osaltaan yhtiön jakelua, venäläisnaiset saivat kirjeensä, osa pakettinsa ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Kunnes Navalnyin veljeksistä toisen niskaan alkoi sataa rikosjuttuja milloin metsäasioista, milloin viinatehtaan osallisuudesta ja nyt jo Yves Rocherin posteista. Yves Rocher sanoi sopimuksen irti joulukuun alussa ja melkein heti sen jälkeen käynnisti asiassa rikostutkinnan.
Novaja Gazeta-lehti julkaisi hiljattain hieman toisenlaista postia Yves Rocherilta kuin mihin kuluttajat olivat tottuneet. Skannatusta kirjeestä saa netistä lukea, (venäjänkielinen linkki), että yhtiön Venäjän johtaja on allekirjoittanut kantelun Venäjän sisäministeriön alaiselle superpoliisille, tutkintakomitealle (sledsvtenni komitet) ja valittaa siinä, että yhtiön luottamusta on käytetty väärin ja houkuteltu allekirjoittamaan Navalnyin veljesten jakeluyhtiön kanssa sopimus, joka näin jälkikäteen on osoittautunut epäedulliseksi. Tämä kirje siis elimelle, joka tutkii erityisen tärkeitä tai isoja rikoksia, joilla on esimerkiksi kansainvälisiä tai Venäjän alueiden välisiä vaikutuksia. Eikä esimerkiksi välimiesoikeuteen.
Nykyisessä tilanteessa Venäjällä asiaan voi suhtautua joko niin, että kyseessä on kahden "taloussubjektin" välinen kiista, joka hoidetaan oikeusteitse aivan normaalisti. Tai sitten voi katsoa, että kyseessä on oppositiopoliitikko Navalnyiin kohdistuvan ajojahdin osa, johon ranskalainen yhtiö on aktiivisesti osallistunut - painostettuna tai vapaaehtoisesti. Jälkimmäisen näkemyksen omaksuneet venäläiset ovat hukuttaneet Yves Rocherin netissä sen verran haisevien vastalauseiden tulvaan, että sen raikastamiseen eivät riitä kaikki yhtiön hajuvedet yhteensäkään.
Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että täysin riippumatta ihmisen mielipiteestä Navalnyin suhteen, venäläisessä arvomaailmassa ilmiantajalla, kantelijalla on aivan erilainen moraalinen kaiku kuin vaikka Suomessa. "Koputtajan" (stukatshok) arvo liikkuu jossain alkuliman ja lattiaeristeen alapuolella. Kommentit yhtiön venäjänkielisellä facebook-sivuilla vaihtelevat lakonisista asiakassuhteen irtisanovista ilmoituksista täysin pidäkkeettömään nimittelemiseen ja räyhäämiseen "juudaksista". Puolustajia on harvassa. Venäläiset suuttuneet kuluttajat ovat myös hyökänneet yhtiön Ranskan ja Yhdysvaltojen sivuille, mutta sieltä kommentteja pyyhitään pois hiki hatussa sitä mukaa kun niitä ilmestyy ja kommentoijia bannataan. Banneista valittamista jatketaan venäjänkielisellä facebook-sivuilla, joista sieltäkin häviää kommentteja, mutta vähemmän.
Yves Rocher julkaisi torstaina facebook-sivullaan lyhyen tiedotteen, jossa se lupasi julkaista kaikki eettisen normistonsa sallimat kommentit, ilmoitti ettei voi kommentoida ennen tutkinnan loppumista ja vakuutti, ettei tutkinnan päätyttyä kenellekään jää epäselvyyttä yhtiön maineesta. Paljon se tosin ei tuntunut auttavan, sillä kommentoijat puolestaan vakuuttivat, ettei maineesta ole enää nytkään epäselvyyttä kenelläkään.
Tutkintakomitea puolestaan julkaisi maanantaina nettisivullaan tiedotteen, (venäjänkielinen linkki) jossa se ilmoittaa aloittaneensa tutkinnan salaisen tutkinta-aineiston julkaisemisesta. Kirjeen Yves Rocherilta ei toki ollut tarkoitus joutua julkisuuteen. Komitea katsoo tiedotteessaan, että yhtiön nettihäiriköinti on vain yritys saada se vetämään ilmoituksensa pois ja huomauttaa, että juna meni jo, tutkinta jatkuu vaikka yhtiö vetäisi ilmoituksensa pois. Lisäksi komitea muistuttelee, että Yves Rocherilla on oikeus vetää puolestaan oikeuteen ne, jotka sen mainetta mustaavat.
Jos ajatellaan Yves Rocherin kaltaisen yrityksen ydinliiketoimintaa, mielikuvamarkkinointiin vahvasti nojaavaa kosmetiikan myyntiä vähittäisasiakkaille, mitään sen turhempaa ei ole olemassakaan kuin mahdollisuus käydä oikeutta maineestaan vihastuneita kuluttajia vastaan. Täysin turhalta vaikuttaa myös se, että tällainen yhtiö lähtisi omasta aloitteestaan pyytämään näyttävää rikostutkintaa sisäpoliittisesti näkyvintä ja erittäin kiistanalaista oppositiohahmoa vastaan. Yhtiön liiketoiminnan tarkoituksena on myydä shampoota mahdollisimman moneen päähän, riippumatta pään sisällöstä.
Koko tapauksessa on kyse noin 1,4 miljoonasta eurosta - koko liikesopimuksessa, koko ajalta vuodesta 2008 alkaen. Ja kuljetukset on hoidettu, alihankkijoille on maksettu yli puolet mainitusta summasta. Niinpä monet kommentoijat uskovat siihen mitä Oleg Navalnyi kertoo yhtiöön kohdistuneesta painostuksesta. New Times -lehdessä hän väittää, että jo marraskuussa tutut Yves Rocherista ilmoittivat hänelle, että FSB on kiinnostunut yhtiöstä. Kaikkia postisopimuksien kanssa tekemisisssä olleita toimihenkilöitä juoksutetaan kuulusteluissa ja kaikilta kysytään tunnetteko Aleksei Navalnyin henkilökohtaisesti, oletteko osallistunut mielenosoituksiin.
Olipa kyse sitten poliittisesta ajojahdista kuten Navalnyi kertoo tai virallisen version mukaisesta, aivan sattumalta juuri oppositiojohtajaan kohdistuvasta petostutkinnasta, Yves Rocher on ottanut tässä rytäkässä siipeensä kaikkein pahiten. Nyky-Venäjä, jossa ihmiset ovat myös täysivaltaisia kuluttajia ja muodostavat mielipiteensä useampien eri tietolähteiden varassa, on monimutkainen paikka. Aina ei tietenkään kaikki mene oikeudenmukaisesti tällaisissa julkisuuskampanjoissa, joissa yrityksiä nostetaan tikun nokkaan milloin mistäkin syystä. Mutta tällaisessa maailmassa länsimaiset yhtiöt ovat jo kauan eläneet kotonaan. Nyt ne joutuvat tottumaan elämään tällaisessa maailmassa myös Venäjällä. Yves Rocher joutuu postittamaan monta viehättävää kirjettä paikatakseen tämän yhden julkisuuteen vuotaneen kirjeensä aiheuttaman lommon.
Tutkintakomitea puolestaan julkaisi maanantaina nettisivullaan tiedotteen, (venäjänkielinen linkki) jossa se ilmoittaa aloittaneensa tutkinnan salaisen tutkinta-aineiston julkaisemisesta. Kirjeen Yves Rocherilta ei toki ollut tarkoitus joutua julkisuuteen. Komitea katsoo tiedotteessaan, että yhtiön nettihäiriköinti on vain yritys saada se vetämään ilmoituksensa pois ja huomauttaa, että juna meni jo, tutkinta jatkuu vaikka yhtiö vetäisi ilmoituksensa pois. Lisäksi komitea muistuttelee, että Yves Rocherilla on oikeus vetää puolestaan oikeuteen ne, jotka sen mainetta mustaavat.
Jos ajatellaan Yves Rocherin kaltaisen yrityksen ydinliiketoimintaa, mielikuvamarkkinointiin vahvasti nojaavaa kosmetiikan myyntiä vähittäisasiakkaille, mitään sen turhempaa ei ole olemassakaan kuin mahdollisuus käydä oikeutta maineestaan vihastuneita kuluttajia vastaan. Täysin turhalta vaikuttaa myös se, että tällainen yhtiö lähtisi omasta aloitteestaan pyytämään näyttävää rikostutkintaa sisäpoliittisesti näkyvintä ja erittäin kiistanalaista oppositiohahmoa vastaan. Yhtiön liiketoiminnan tarkoituksena on myydä shampoota mahdollisimman moneen päähän, riippumatta pään sisällöstä.
Koko tapauksessa on kyse noin 1,4 miljoonasta eurosta - koko liikesopimuksessa, koko ajalta vuodesta 2008 alkaen. Ja kuljetukset on hoidettu, alihankkijoille on maksettu yli puolet mainitusta summasta. Niinpä monet kommentoijat uskovat siihen mitä Oleg Navalnyi kertoo yhtiöön kohdistuneesta painostuksesta. New Times -lehdessä hän väittää, että jo marraskuussa tutut Yves Rocherista ilmoittivat hänelle, että FSB on kiinnostunut yhtiöstä. Kaikkia postisopimuksien kanssa tekemisisssä olleita toimihenkilöitä juoksutetaan kuulusteluissa ja kaikilta kysytään tunnetteko Aleksei Navalnyin henkilökohtaisesti, oletteko osallistunut mielenosoituksiin.
Olipa kyse sitten poliittisesta ajojahdista kuten Navalnyi kertoo tai virallisen version mukaisesta, aivan sattumalta juuri oppositiojohtajaan kohdistuvasta petostutkinnasta, Yves Rocher on ottanut tässä rytäkässä siipeensä kaikkein pahiten. Nyky-Venäjä, jossa ihmiset ovat myös täysivaltaisia kuluttajia ja muodostavat mielipiteensä useampien eri tietolähteiden varassa, on monimutkainen paikka. Aina ei tietenkään kaikki mene oikeudenmukaisesti tällaisissa julkisuuskampanjoissa, joissa yrityksiä nostetaan tikun nokkaan milloin mistäkin syystä. Mutta tällaisessa maailmassa länsimaiset yhtiöt ovat jo kauan eläneet kotonaan. Nyt ne joutuvat tottumaan elämään tällaisessa maailmassa myös Venäjällä. Yves Rocher joutuu postittamaan monta viehättävää kirjettä paikatakseen tämän yhden julkisuuteen vuotaneen kirjeensä aiheuttaman lommon.
